Quantcast
Channel: Morsian hakoteillä
Viewing all 46 articles
Browse latest View live

White trash

0
0
Tässä blogissa kenties ja toivottavasti kuultaa rivien välissä itselleni tärkeät arvot, kuten erilaisuus ja tasa-arvo. Pyrin pitämään arvostelevan asenteen poissa täältä ja muistamaan, että eri jutut on eri ihmisille tärkeitä. Edellä mainittujen lisäksi mulle tärkeää on mm. kestävä kehitys, uusiokäyttö ja kierrätys, oikeudenmukainen ihmisten, eläinten ja luonnon kohtelu, luomu, reilu kauppa ja muu hippeily. Siksipä mun on ihan pakko sanoa pari sanaa.

Kulutuksen onnelasta Ameriikasta (oletan, älyttömydet tuppaa rantautumaan sieltä) on meillekin kulkeutunut tämä trash the dress-ilmiö, eli häiden jälkeen pistetään hääpuku koreasti p*skaksi, ammattivalokuvaajan hoitaessa dokumentoinnin. Okei, taustalla on ilmeisesti sinällään kaunis ajatus tuhota puku sulholle lahjaksi ja lupaukseksi että hän on se ainoa oikea. Ja joo, tarkoitus on kai pitää pukua vain kerran. Ja saahan se valokuvaaja siitä ihan hyvät massit, eli peukut työllistämiselle. Ja voisihan sitä sanoa että kuvien kautta puku säilyy ikuisesti. Niin ja jos on asiansa osaava kuvaaja linssin takana, niin kyllähän siitä ihan taiteen kriteerit täyttävää matskua on mahdollista saada. Peukku sillekin.

Mutta haloo. Eikös ensinnäkin ne sormukset symboloi just sitä ikuisuutta tai jotain? Tai se jumalan siunaus ja papin aamen? Mun mielestä on sori vaan aivan älytöntä heittää kauniilla ja kalliilla puvulla vesilintua, myykää se edes. Tehkää vauvallenne kastemekko osasta sitä. Tai jos on liikaa vaivaa niin sen voi vaikka ihan antaa Kierrätyskeskukseen tai vastaavaan. Mun mielestä on jopa jossain määrin epäkunnioittavaa puvun tekijöitä kohtaan pilata niiden työ tarkoituksella. Muodit tulee ja menee, ja tulee taas. Mistä sitä tietää jos juuri sun puvulla olis vintage-arvoa vaikka silloin kun oma tyttäresi astelee alttarille? Tai tyttäresi tytär?

Että kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun huomasin kertakäyttökulttuurin ahmaisseen jo häämekotkin.



Pakollinen pukupostaus

0
0
Jatketaan tätä linjaa. Pukuja kuuluu fiilistellä, näin olen huomannut. Joten tokihan minäkin haluan pari ajatusta ja kuvaa asiasta jakaa. Ensinnä ne ajatukset: puvusta(kaan) mulla ei ole selkeää visiota, ainakaan tietääkseni. Sormuksesta muuten vielä sen verran, että vaikka väitin etten oikein vielä tiedä millaisen haluan, niin kultasepänliikkeissä käytyämme (kyllä, etsintä on aloitettu ja sormuskokokin selvillä) huomasin tykkääväni eniten yhden kiven sormuksista. Ja vielä tarkemmin sellaisista joissa se kivi ei ole upotettu. Näin. Eli saattaa olla että pukukin on oikeasti selkeästi mielessä, en vaan osaa tietoisesti laittaa sitä sanoiksi. Voi morjens. Sitäpaitsi kokeilemalla selviää parhaiten se mun kroppaa parhaiten pukeva malli, joten sikälikään en halua lukittauta tiettyyn lookiin. Jos se vaikka näyttääkin mun päällä ihan naurettavalta. Niin sitten pitää vähän niinkuin aloittaa alusta. Sehän olisikin kauheeta.

Mutta mielessä on pyörinyt esims halter neck, vaikka se kuulemma on ihan out jonkun häälehden mukaan (en enää muista minkä). Tai sitten yläosastaan/hihoistaan pitsinen, mutta muuten simppeli. Ei kovin a-linjainen tarvitsisi olla, eikä kauheasti tylliä. Jotain näppärää ykstyiskohtaa voisi olla, esim. mustana/lilana, mutta kaipa se saisi kuitenkin olla valkoinen pääväriltään. Aika vaikeahan tätä on sanoilla kuvailla, joten tässä pari kuvaa:

Kuva täältä.

Kuva täältä.

Kuva täältä.

Kuva täältä.
Sitten niitä pitsihihoja/yläosia/boleroita:

Kuva täältä.

Kuva täältä.

Kuva täältä.
Jooh... ja mielenkiinnolla odotan, miltä mun kuvitelmat näyttää mun päällä. Tai sitten ei muuta kun jostain +15cm vartta ja -15kg elopainoa niin eiköhän meikäläisestäkin noin upeita kuvia saa.  

Tahtoo oman kropan takaisin

0
0
Ja ehkä vielä hieman timmimpänä kuin aiemmin, kuinkas muutenkaan. Tajusin nimittäin tässä juuri vaateostoksilla, että kiitos raskauden (lue: suklaansyönnin), housukokoni on kasvanut yhdellä. Siis voi himpura, aika salakavalia noi sentit kun tuolla lailla hiipii vyötärönseudulle (ja ahteriin). Näin ollen, peilin, vaa'an ja hääpukusurffailun innoittamana olenkin päättänyt aloittaa ryhtiliikkeen. Ihan ronskilla otteella nimittäin, sen lisäksi että käyn kaksi kertaa viikossa jumpassa ja olen ottanut käyttööni karkkipäivän (hei enää viis päivää lauantaihin!), otan tavoitteekseni käydä vähintään kaksi kertaa viikossa lenkillä, ekaks kävellen ja siitä pikkuhiljaa panoksia nostaen (sekä vauhti, matka, että liikuntakerrat). Eikä siinä vielä kaikki: muinoin onnistuin pääsemään mukavaan kilonpudotusvauhtiin kiloklubin avulla, joten aktivoidun uudelleen myös sen käytössä. Eikä muuten ole maksettu mainos ;).

kuva tampere.fi

Tähän ryhtiliikkeeseen on kaksikin syytä. Ensiksikin se itsestäänselvä: olis ihan kiva että se unelmien häämekko näyttäisi hyvältä päällä (hääkärpänen!). Toiseksi: olisi ihan kiva että ihan kaikki vaatteet näyttäis hyvältä päällä. Ja että tuntisin kroppani omakseni. Myönnän, etten koskaan ole ollut mallin mitoissa, mutta en myöskään ole aiemmin ollut BMI-laskureiden mukaan lievästi ylipainoinen. Aika raaka fiilis muuten tämä silmien aukeaminen. Voihan maanantai.

Ihan killerimeiningillä asetan tässä ja nyt tavoitteekseni ainakin 10, mutta mieluiten 18 kilon (!) hukkaamisen seuraavan vajaan 12 kuukauden aikana. Koska mun on pakko ampua kovilla, se on niin monesti nähty että sellainen "vähän lisään liikuntaa ja katson mitä syön" ei selvästikään kanna mun kohdalla hedelmää. Ehei, selkeät tavoitteet, armoton jokaisen suupalan vahtaaminen, liikunnan määrän ja laadun ylöskirjaaminen sekä itsensä ruoskiminen näissä epäonnistuessa on se resepti mitä tämä morsian alkaa noudattamaan än-yy-tee-NYT!

kuva alella.fi

Oho, johan tuli luvattua. WHO'S WITH ME?

Ai niin ja koska nyt rupesin tätä mainostamaan niin pitänee sitä edistymistä tännekin kirjata, eikös? Tämän idean julkisesta edistymisen raportoinnista pöllin sumeilematta eräältä toiselta ensi vuonna rouviintuvalta bloggarilta.

Risuja

0
0
Ollaan tässä avomiehen kanssa pähkäilty, että oksat, risut yms. tikut vois olla ihan kivoja käyttää osana koristelua. Kaikessa karuudessaan ne on kauniita ja niitähän tosiaan voi maalata teemaväreillä. Tosin lila oksankarahka keskellä pöytää kuulostaa jo vähän liian oudolta. Oksiinhan voi myös ripustella jotain, vaikka askarrella paperiruusuja. Tai kieputella jotenkin somasti sitä kanttinauhaa.


Kuvan lähde.
Tää idea ihan varmana pöllitään. Esim. pilttipurkkeja kertyy ihan kivalla tahdilla (wonder why...). Ja näin löysimme kanttinauhoille käyttökohteen.


Kuva täältä.
Näyttävää. Etenkin näissä pyöreissä pöydissä. Tosin en ole ihan varma noita palloista.

Kuva visualphotos.com.
Näitä kans, ehdottomasti pilttipurkkien kaveriksi. Vaikka buffaan tai lahjapöytiin? Tai mitä näitä nyt apupöytiä muita tulee.


Kuva idealhomegarden.com.
Hyvältähän ne valkoisetkin risut näyttää.


Kuva täältä.
Tosi nätti kontrasti valkeiden herkkien kukkien (onko noi ruusuja ja tulppaneita, hitto mä oon onneton) kanssa. Tää oli suunnilleen muuten ainoa löytämäni kuva, jossa risuja ei ole laitettu pystyyn maljakkoon. Toisaalta mä käytinkin etsintään ruhtinaalliset 5 minuuttia, ihan korkeintaan 10.


Kuva weddingbycolor.com.
Oikeestaan tykkäsin näistä korkeista enemmän pyöreissä pöydissä. Ihan ookoo silti. Mietin vaan kaatumisen todennäköisyyttä, joka lienee suoraan verrannollinen nautitun alkoholin määrään. Tai sitten pitää olla jotain lyijyä vaasien pohjalla.


lähde
Täst mie vallan tykkäsin, jos laittais korkeita karahkoita ja paljon (ei ehkä kuitenkaan ihan näin paljon) meidän pöydän taakse. Joo, meille tulee varmaankin oma pöytä.


todaysmama.com
Nättejä nämäkin. Tosin edelleen se korkeus. Ja toimii tosin hyvin ainoana koristeena kukkien kera. KISS*

Kuva täältä.
Toinen hurrikaani, myöskin sievä, vaikka ei ole ihan niin täysin päällystetty risuilla.  Noi kävytkin on ihan kivoja. Ja taas ne kanttinauhat!

Että tämmössii. Saahan näistä nätit pöydät, eiks niin? Vähän jotain kukkia kuitenkin kaveriksi?



*keep it simple, stupid.

Good wife

0
0
Katsoin just aiemmin tallentamani elokuvan nimeltä Mona Lisa smile. Siinähän käsitellään niinkin kliseistä asiaa kuin naisen ongelmaa yhdistää ura ja koti. Ko. elokuvan ajassa (1953-1954) tietysti vallalla oli käsitys, jonka mukaan naisen tulee hyväksyä roolinsa vaimona ja kodinrakentajana kiitollisena ja nöyränä.

Tästä inspiroituneena googlailin hieman ja alta aikayksikön löytyikin seuraavaa. Teksti on suoraan kopioitu osoitteesta suhdesoppa.fi. Nauttikaa.


Hyvän vaimon käsikirja neuvoo, miten miestä tulee kohdella. Vinkit ovat vuodelta 1950.

Valmista illallinen. Suunnittele se etukäteen, ehkä jopa edellisenä iltana, jotta herkullinen ruoka olisi valmiina kun hän saapuu kotiin. Näin kerrot hänelle, että olet ajatellut häntä ja huomioit hänen tarpeensa. Useimmat miehet ovat nälkäisiä tullessaan kotiin ja hyvä illallinen (varsinkin hänen lempiruokaansa) on osa lämmintä vastaanottoa.


Valmistele itsesi. Käytä 15 minuuttia lepäämiseen, jotta olisit virkeä, kun hän tulee töistä. Parantele meikkiäsi, laita hiuksiisi nauha ja näytä raikkaalta. Ole hilpeä ja mielenkiintoinen. Hänen tylsä päivänsä voi tarvita piristystä ja yksi sinun velvollisuuksistasi on piristää häntä.

Siisti lapset. Käytä muutama minuutti lasten kasvojen ja käsien pesuun (jos he ovat pieniä), kampaa heidän hiuksensa ja jos vain mahdollista, vaihda heidän vaatteensa. Hehän ovat pikkuaarteita ja aviomiehesi haluaa nähdä heidät sellaisina. 

Siivoa sotkut. Käy talo läpi viimeisen kerran juuri ennen kuin aviomiehesi saapuu. 

Kylmempinä päivinä sinun pitäisi sytyttää takkaan/uuniin tuli, jonka lämmössä hän voi rentoutua. Aviomiehesi tuntee tällöin löytäneensä rauhan ja järjestyksen tyyssijan ja sinäkin piristyt. Loppujen lopuksi hänen tarpeidensa huomioiminenhan takaa sinulle huikean henkilökohtaisen tyydytyksen tunteen.

Ole iloinen tavatessasi aviomiehesi. Ota hänet vastaan hymyilemällä lämpimästi ja osoita, että haluat vilpittömästi miellyttää häntä. Kuuntele häntä. Sinulla saattaa olla useita tärkeitä kysymyksiä hänelle, mutta nyt ei ole niiden aika. Anna hänen puhua ensin – muista, että hänen keskustelun aiheensa ovat aina sinun asioitasi tärkeämpiä.

Tee illasta hänen iltansa. Älä koskaan valita, jos hän on myöhässä tai menee ulos illalliselle tai muihin huvituksiin ilman sinua. Sen sijaan yritä ymmärtää hänen rasittavan elämänsä paineita ja hänen todellista tarvettaan rentoutua töiden jälkeen. Sinun tavoitteesi on tehdä kodista rauhan, seesteisyyden ja järjestyksen tyyssija, jossa miehesi voi uudistua henkisesti ja fyysisesti.

Älä ota häntä vastaan ongelmien ja valitusten säestämänä. Älä valita, jos hän tulee myöhään kotiin tai jos hän on koko yön poissa kotoa. Se on pientä verrattuna siihen, mitä hän on voinut joutua kärsimään päivän aikana.

Älä kysele hänen tekemisistään, äläkä kyseenalaista hänen päätöksiään tai vilpittömyyttään. Muista, että hän on perheen pää ja on siis aina oikeudenmukainen ja rehellinen. Sinulla ei ole oikeutta epäillä häntä.


Lähde: Hyvän vaimon käsikirja (1950). Home Economics Textbook.

Osuin kultasuoneen. Miten mä muuten osaisinkaan olla hyvä vaimo. Näähän pitäis sisällyttää opetussuunnitelmaan, jotta ehditään kaikki harjoitella meidän ainoaa ja oikeaa tehtävää varten. Siis eihän mulla ole kuin vajaa vuosi aikaa sisäistää nämä. 

"Hän on perheen pää ja siis aina oikeudenmukainen"
"Älä koskaan valita"
"Se on pientä siihen verrattuna, mitä hän on voinut kokea"
"Valmistele itsesi"

Ei terrve.


Roolit on monet. Kuva täältä.


Päivän Baby-update

0
0
Nimen voisi kylläkin muuttaa viikon baby-updateksi, tai kuukauden, kun ei kovin aktiivisesti tule kirjattua kommelluksia ylös. No ehkä te vaan kiitätte ja ehkä se on vaan hyvä, tää on kuitenkin hääblogi.

Katsotaanpas.

Se taputtaa. Uusien taitojen oppiminenhan on kai periaatteessa hyvä juttu ja aiheuttaa innostusta niin vanhemmassa kuin lapsessa. Yksi päivä pikkaisen kuitenkin ehkä nauratti tätä vanhempaa kun jäbä veti herneen nokkaan syystä x syöttötuolissa (oli kai tylsää kun piti istua paikallaan). Ja rupesi taputtamaan. Yleensäkin jos miettii taputusta niin se on kai sellainen innostuneen suosionosoituksen merkki. Että oli vaan aika koomista katsoa kun yks läpsii kämmeniä yhteen naama norsun veellä, kyyneleet valuen. Tästä ei tietenkään ole kuvamatskua todisteeksi, koska ei toi valokuvaaminen kuulu mun vahvuuksiin.

Se osoittaa sormella. Osoittamisessa on toki myös haasteensa, nimittäin kohdistaminen: katse on suunnattuna tarkkaavaisena edessä näkyvään kohteeseen, mutta sormi, ja koko käsi sen mukana, sojottaa kohti kattoa. Sitten katsotaan äitiä kysyvästi ja tehostetaan kysymystä innostuneen kysyvällä ööööö-yninällä (oikeestaan jotain öön ja yyn välistä). Siinä voi sitten arvailla parhaansa mukaan että mitähän se veijari meinaa. Joskus harvoin osoitetaan ihan selkeästi jotain, esim. kissaa. Olen nimittäin lukenut, että lapsi alkaa harrastaa osoittelua kun se haluaa nimet asioille. En tietty tiedä onko tässä kyse siitä, vai onko vaan siistiä osoitella kun on huomannut että niinkin voi tehdä, mutta jos kyse on tosta asioiden nimeämisestä niin olis ehkä ihan kiva antaa niille nimet. Ehkä tässä ollaan alettu keräämään sanavarastoa?

Pojan räkätauti on jatkunut nyt viikon. Ajattelin vielä viikon katsella ja sitten soittaa lekuriin, ellei voinnissa tapahdu muutoksia. Kun ei sillä mitään kuumetta ole, hengitys kulkee, eikä muuten vaikuta kipeeltä. Nenä vaan valuu ja köhii.

Se melkein söi mun sormuksen tänään. Kas näin meillä aamulla: Äiti tulee vessasta, Isi silittää työpaitaa. Äiti huomaa, että kas, mitäs pienellä suussa tällä kertaa. Isi vilkaisee, mutta jatkaa silittämistä. Pienen suu mussuttaa edelleen. Äiti siitä tutkimaan pikana. Ahaa mun sormus, oikein näppärää. Näpsäkkä sormikoukku kitalakeen, poika pelastettu! Ja sitten otetaan se pieni sormi ja osoitetaan syyllistä, onko se A) Äiti, joka oli jättänyt sormuksen pöydälle, vai B) Isi, joka keskittyi liiaksi paidansilitykseen Tohelo-tepsuttelijan kustannuksella? Oikea vastaus on tietty C) Kissa, koska tod.näk. jompikumpi niistä on pelannut sormuksen lattialle pöydältä, jonne lapsi ei yllä.

Tarkennuksena vielä että ko sormus oli ihan vaan perus-koru sormus, jonka olen aikoinaan saanut avomieheltä (oisko ollut joululahja), emme siis ole hankkineet vielä vihkisormuksia.

Ja AINIIN! Piiitkästä aikaa poika heräsi VAIN KERRAN yön aikana, halleluja! Tai sitten äiti heräsi vain kerran siihen että lapsi on hereillä. Tosin nyt ei mentykään takaisin nukkumaan, vaan piti jatkaa häröilyä. 10 minuuttia jaksoi katsella ja sitten siirsin sen meidän väliin, ja uni tulikin melkein heti (äitille ainakin). No niin tai näin, tällaisia yhden heräyksen öitä voisi ruveta harrastamaan useamminkin.

Arpaonneton

0
0
Uhosin vähän aikaa sitten mainostavani tätä täällä, joten pitäähän uhkaus toteuttaa. En tiedä onko lukijoissa ko pakkauksen tarvitsijoita, mutta itse tarviin sitä, kipeästi. Ko. blogi on aivan killerihyvää kamaa muutenkin, että jos ei toi valeäitiyspakkaus kolahda niin kannattaa jokatapauksessa tutustua.

Itsehän en ole suurinpiirtein ikinä voittanut mistään mitään (yhet korvikset kaivelee edelleen. Huom! tuo arvonta on siis todella jo ohi), joten kovin kovilla odotuksilla en ole kisaan lähtenyt. Mutta korkeanpaikan leiriltä jäi hyvät fiilikset, vastustajien taktiikoita on spekuloitu ja parhaani teen, katsotaan mihin se riittää. Ja jos joku teistä nyt sattuu osallistumaan tämän minun mainoksen ansiosta ja pirhana vielä voittaa niin voihan karman laki sentään. No ei vaineskaan, hyvää arvontaa vaan kaikille!

P.S. Häärintamalta ei mitään uutta. Mielessä kyllä pyörii asia jos toinenkin, mutta pyörivät piru vie niin vinhasti että saas nähdä koska saan langan päästä kiinni ja jotain jäsenneltyä tekstiä tänne saakka.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin, adjöö.



Josko se viikko alkaisi tämän avulla siedettävästi.

Operaatio hiustenkasvatus

0
0
Näin häiden varjolla meinasin tota kuontaloa kasvattaa. Siitä on taas aikaa (jopa vuosi) kun mulla oli pitkätpitkät hiukset. Ja mun pitkät tarkoittaa jonnekin lapaluun alareunan tietämille, ei todellakaan hanuriin saakka (miten siinä käy vessassa, pakko vetää nutturalle joka kerta).

Nimittäin, nyt kun olen aika lailla dissanut joitakin ulkonäkööni liittyviä seikkoja, niin täytyy sanoa, että mun hiukset on aikas jees. Väri on aika kiva ruskea, tukka on suht paksu suomalaisella mittapuulla (ainakin kampaajat kovasti kehuu), ei karhea eli ei takkuunnu juurikaan, ei kaksihaaraisia (olen elämässäni löytänyt ehkä kaksi, tämä ei tietystikään tarkoita ettei niitä olisi), vähän on taipuisuuttakin eli ammattilaisen käsissä tästä voisi saada aika kivoja kampauksia aikaiseksi. Itsehän en osaa (eli en jaksa vaivautua) kuin perusponnarin ja sellaisen söherönutturan. Jakauksesta bonusta.

Tukka takussa, elämä hakusessa. Mukana myös
seksintappoyöpaita.
Ihan omalla matskulla meinasin hääkampauksen suhteen pärjätä, mutta se vaatii sitä kasvatusta. Ja ettäkö minkälaistako kampausta olin ajatellut? Tjaah, saa nähdä. Jos tää kasvatusprojekti antais enemmän mahdollisuuksia sitten kun sen aika koittaa. Ehkä tällainen puoliksi kiinni (tai puoliksi auki. Mutta kumpi on pessimisti?) vois olla kiva.

Joku hiuskoru tms koristeellinen solki olisi myös kiva.
Kuva täältä


Oma soppa

0
0
Syntymä, maito- ja vaippasirkus, eroahdistus. Ekat sanat ja askeleet. Päiväkoti, ekat kaverit, uhmaikä. Koulu, kirkonrotta, nappulaliiga, kevät- ja joulujuhlat. Teini-ikä, ekat kännit ja eka kerta. Opiskelu, eka oma kämppä, nuudelit+tonnikala, lopputyöressi. Avioliitto, oma auto, oma koti, lapset. Ruuhkavuodet, ura + perhe, 24/7 uupumus ja vatsahaava. Kesämökki. Lapset lentää pesästä, vikat vuodet työelämässä, isovanhemmuus. Eläkkeelle, mökille kukkapenkkiä kuopsuttamaan. Monttubileet.

Elämää ei voi suunnitella mutta toisaalta täysin ilman käsistäkään tuskin niin sanotusti menestyy. Sitten on vielä  hihasta ravistettavat plan B:t kun paska osuu tuulettimeen. Että mitäs sitten kun ne suunnitelmat valuu viemäriin? Että missä menee kultainen keskitie suunnitelmallisuuden ja spontaaniuden välillä, kun ei se elämä kuitenkaan mene niinkuin elokuvissa? Tai missä se kullakin menee, erilaisia kun ollaan  niin eihän samalla reseptillä keitetty soppa maistu kaikille. Siksipä onkin kerta kaikkiaan ihmeellistä, että joidenkin on väen vängällä työnnettävä oma lusikka muiden keitoksiin. Annoskateus on yleistä. Vaikka se oma soppa olisikin mautonta tai pohjaan palanutta niin älä lähde muiden keittoja hämmentämään, se on loukkaavaa kokkia kohtaan. Tee itsellesi uusi, just sellainen mistä tykkäät. Sitten voi ehkä jäädä käteen muutakin kuin katkeraa kalkkia.

Eräällä foorumilla on käyty keskustelua naimisiinmenon ja lastenhankinnan suhteesta. Itsekin siellä kommentoineena ja sittemin asiaa pähkäilleenä haluan sanoa pari valittua sanaa.

Käsi ylös, ken tunnistaa elämänsä alun kuvauksesta. Niin-pä, tuskin kukaan. Mutta mielikuvissa se kai jotenkin noin menee, karrikoidusti ja todella paljon yleistäen. Siksi kai on luonnollista odottaa opiskelevalta valmistumista, seurustelevilta avioitumista, nuorelta avioparilta lapsia. Se on normi, josta poikkeavia kummaksutaan. Tai ainakin konservatiivisimmat kummaksuu. Ja ehkä myös vastoin normia toimivat sen tiedostavat kun kokevat etenkin lapsiutelut loukkaavina. Karulta kuulostaa, enkä halua tällä loukata tai vähätellä ketään saati kyseenalaistaa muiden valintoja. Jokainen on oman soppansa kokki.

"No kai te lapsia hankitte"-tyyliset nuuskimiset ymmärrettävästi saavat puolustuskannalle, sisältäähän kysymys jo itsessään kysyjän olettaman vastauksen ja se tavallaan pakottaa vastaajan selittämään valintojaan ja arvojaan ikään kuin ne mahdollisessa poikkeavuudessaan olisivat eriarvoisessa asemassa tai jotenkin huonompia kysyjän vastaaviin nähden. Harva kai näin toivottavasti ajattelee ja tuskin hekään, jotka näitä yksityisasioita utelevat. Mutta kysymyksen asettelu antaa sellaisen kuvan. Ja se on kapeakatseista ja ajattelematonta, vaikka kuinka se kysyjä hyvää tarkoittaisikin. Jos sun sopan oleellinen raaka-aine on jälkikasvu (huh mikä mielikuva tuli!), niin se ei tarkoita että muillakin on. Se, että joku ei lapsia halua, ei myöskään tarkoita että hän pitäisi lapsia haluavien valintoja typerinä (toivottavasti).

Hävettää myöntää, että olen itsekin sortunut tähän tokihan-niitä-lapsia-nyt-kun-ootte-naimisissa-tahdittomuuteen. Varmaan siks että niinhän se menee, eka naimisiin ja sitten lapsia. Ja siksi että olin riittävän sekasisin hormoneista rantapallomahani kanssa. Seli seli. Anteeksi. Sen sijaan että hääparilta ensimmäisenä penätään jälkikasvua, voisi kysellä vaikka ihan yleisellä tasolla kuulumisia ja tulevaisuuden suunnitelmia. Ihan niinkuin muiltakin.

Tulihan sekametelisoppa. Mitähän ne muuten meiltä sitten utelee kun on toi lapsiasia jo kuitattu pakolliselta to do-listalta? Pikkusisaria?

Lifesavers

0
0
Tänään olen mm. imuroinut, tehnyt ruokaa, pyykännyt, tiskannut, suorittanut lapsenhoidollisia tehtäviä (nukuttanut, ruokkinut, leikittänyt, vaihtanut vaippaa, pukenut jne), meikannut ja harjannut hiukset. Olen myös itse syönyt ja nauttinut kahvia niin että sydän pamppailee kupillisen jälkeen.

Paitsi että imuroinnin hoiti robotti-imuri, ja sekin jäi kynnykseen jumiin. Tiskin hoiti tiskikone (mut kyllä se on rankkaa se koneen täyttäminenkin!) Ruoka oli jo puoliksi valmiina, piti raastaa vähän porkkanaa ja juustoa, uuni hoitaa viimeistelyn. Mutta huomiohuomio, puolivalmistelin sen itse eilen, meillähän ei puolivalmisteita käytetä koskaan. Ei. Lapsen istutin tunniksi hiekkalaatikolle ja yritin estää sitä syömästä kovin paljoa mitään hiekkaa suurempaa. Pesukoneessa ollut pehmofrisbee repesi saumastaan ja koneellinen pyykkiä on nyt valloittavan superlonimaisen nukan peitossa. Saas nähdä, rullaako kone enää. Lapsenkin ruoka oli laatua ota pakkasesta, sulata ja muussaa (eli oikeasti tein ruuat eilen). Vastapainona meikille ja takuttomalle tukalle vaatteet oli mallia eiliset, lattialta, ruokatahroissa.

Joo ei taida mussa olla vaimomatskua.

Yhdessä naistenlehdessä kysyttiin (tai saatetaan kysytään vieläkin, en tiedä kun jotenkin ei ole aikaa saati energiaa lukea enää) julkkisten luottokamoja, ja ne oli suurinpiirtein läppäriä, kalenteria, kännykkää, muistikirjaa, joillain saattoi olla laukkuja, meikkejä jne. Mun luottokamat on kyllä roboimuri, valokynä, kahvi. Ilman niitä tulisi äitiä ikävä.


Ystävämme kela part 2

0
0
Muistatteko avautumiseni opiskelijaperheen tukiasioista? Nimittäin nyt on saatu päätös asiaan. Tai siis kaksi. Ensinnäkin avomiehelle myönnettiin - ja tämä päätös saatiin yllättävän nopeasti - asumislisää. Ja määrä taisi olla jopa enemmän kuin laskuri silloin aikanaan antoi. WIN! Opintotuen asumislisänhän se peruutti heti silloin kun tietoomme tuli että oho ei ollakaan siihen enää oikeutettuja.

Nyt päivä, kaksi sitten saatiin päätös myös siitä, että tarviiko niitä liikoja saatuja opintotuen asumislisiä maksaa takaisin (koska siis kuitenkin oltaisiin samalta ajalta saatu sitä yleistä asumislisää, jos oltaisiin oltu kartalla). Ja tulos on, tadaa, EI TARVITSE. Huoh! Kuuletteko ryskeen ja paukkeen? Se on ne kivet kun lähti vierimään mun sydämeltä.

Happy happy joy joy, hyvä me, kerrankin kiitos kela ja hyvää alkanutta lokakuuta kaikille! Ja onnea bebe, 10kk tänään, smile (hups, eksyi vauva-asiaa updaten puolelta, ei voi mitään, nyt on liian hyvä fiilis)!

Toivejuttu

0
0
Multa on useat useaan otteeseen toivoneet kirjoitusta miesten pukuvaihtoehdoista.
...

GOTCHA! Kukaan ei ole multa toivonut yhtään mitään, vaan minä itse juuri äsken läppäri sylissä kysyin juttuideaa avomieheltä, häntä siis käy kiittäminen. Noh, tasa-arvoisessa yhteiskunnassa ja parisuhteessa kun elän,  voisi pieni yhteenveto sulhasen pukeutumisoptioista olla ihan paikallaan.

Paha vaan, etten ole mikään etiketti-Elli, joka tosta vaan pystyy lonkalta  heittämään referaatin bonjour-puvun ja saketin eroista ja/tai yhteneväisyyksistä. Hell no, enhän mä tiedä naistenkaan juhlapukeutumisesta hölkäsen pöläystä. Onneksi on the Internet. Joten tässä tulee.

Frakki

  • Frakki on miehen asu suureen juhlaan. Se on aina musta. Frakki on perinteinen puku sulhaselle iltahäihin. 
  • Frakki on virallinen ilta-asu, jota kuuluu etiketin mukaan käyttää kello vasta 18.00 jälkeen. Sen voi kuitenkin pukea jo iltapäivällä päälle, jos hääjuhla painottuu iltaan.
  • Frakkiin kuuluvat musta hännystakki ja mustat käänteettömät housut, joissa sivuissa on silkkinauhat.
  • Paita on valkoinen frakkipaita, jonka edusta on kovitettu, puolikova tai laskostettu. 
  • Kaulus on pehmeä, yksinkertainen pystykaulus tai kovitettu kiinto- tai irtokaulus.
  • Valkoinen frakkiliivi säädetään näkymään muutama sentti takin alta niin, että se katkaisee yhtenäisen mustan linjan. 
  • Liivin sijasta voidaan käyttää valkoista vyöliiviä, cummerbundia.
  • Valkoinen solmuke ja kiiltonahkakengät. Mustat silkkisukat.
  • Frakin kanssa käytetään kunniamerkkejä - joko pieniä tai alkuperäiskokoisia - kun niistä on mainittu kutsussa.
  • Taskusta kurkistaa taskuliina noin yhden sentin leveydeltä. Taskuliinaa ei käytetä kunniamerkkien kanssa.
  • Aikaa näyttää taskukello, ei rannekello.
  • Kalvosinnapit ovat helmiäistä tai kultaa
  • Jos sulhanen haluaa hatun, se on silinteri. Talvella käy myös musta turkishattu.
  • Lisäasusteista kaulaliina on valkoinen ja silkkiä, takki on tummansininen tai -harmaa tai musta viitta, jossa on valkoinen vuori. Käsineet ovat valkoiset silo- tai glaseenahkaa.
  • Sulhasen rinnassa on valkoinen neilikka.

    Kuva

    Eiku


    Kuva

    Saketti

    • Saketti on hieno asu päivähäihin. Sitä kuuluu etiketin mukaan käyttää ennen kello 18.00. 
    • Saketin takki on musta tai harmaa hännystakki, joka on edestä kaarrettu, ja jonka liepeet ulottuvat takaa polven alapuolelle. 
    • Housut ovat mustaharmaaraitaiset. 
    • Muuten kokonaisuuteen kuuluvat valkoinen pystykauluspaita ja harmaa tai värillinen liivi. 
    • Harmaa tai mustavalkoinen solmio tai plastron (leveä röyhelösolmio) sekä valkoinen taskuliina. 
    • Kengät ovat mustat nahkapintaiset nauhakengät.
    • Lisäasusteista kaulahuivi on valkoinen, käsineet harmaat ja päällystakki musta, tummansininen tai tummanharmaa. Hattu on silinteri.
    • Sulhasen rinnassa on valkoinen neilikka tai valkoinen orkideankukka.

    Kuva


    Smokki

    • Smokki on miehen iltatilaisuuden asu, jota voi käyttää kello 18:n jälkeen alkavissa tilaisuuksissa, ei kuitenkaan tasavallan presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotolla.
    • Suomalaisen etiketin mukaan smokki ei ole sopiva asu sulhaselle, mutta etiketti joustaa tässäkin asiassa. 
    • Smokki on letkeä juhla-asu, joka sopii eloisalle sulhaselle. Smokki on omiaan häissä, joita juhlitaan hauskasti esimerkiksi ravintolassa.
    • Smokki muistuttaa tummaa pukua. Sen takki on hännyksetön, ja siinä on satiinikaulukset. 
    • Klassiset smokin värit ovat musta ja tummansininen, mutta valkoista smokkitakkia käytetään varsin yleisesti esimerkiksi USA:ssa.
    • Rivejä smokkitakissa voi olla yksi tai kaksi. 
    • Smokki voi olla joko saalikauluksellinen tai pystykuosinen. 
    • Housun sivusaumoja koristaa puvun värinen satiininauha.

    Kuva

    Tumma puku

    • Tumma puku on aina sopiva ja varma valinta. 
    • Tumma puku sopii sekä päivä- että iltajuhliin, ja se voi korvata juhla-asuna myös frakin.
    • Jos sulhanen haluaa koristaa pukuaan, voi tumman yksirivisen puvun kanssa käyttää liivejä. 
    • Ainakin talvella puku on aina tumma. Musta, tummansininen tai tummanharmaa, mutta ei koskaan ruskea. Ruskea on arkipuvun väri. Tosin harmaatakaan ei suositella juhlapuvuksi etikettisäännöissä. Kesällä puku voi olla vaaleampi.
    • Paita on valkoinen. 
    • Kaulus on puolikova tai kovitettu. Kalvosimet ovat iltatilaisuudessa kaksinkertaiset.
    • Solmio tai solmuke on hopeanharmaa tai muuten hillitynvärinen. Solmion värin voi myös soinnuttaa morsiuskimpun väreihin.

    Kuva


    Kansallispuku

    • Kansallispuku voi hääasuna olla omaperäinen ja viehättävä valinta. Jos perinteinen valkoinen hääpuku tai jakkupuku ei tunnu omalta vaihtoehdolta tai tilanteeseen sopivalta, kansallispuku on varteenotettava vaihtoehto. 
    • Kansallispukua kannattaa harkita etenkin silloin, kun molemmilla on käytettävissään saman alueen puku. 
    • Esimerkiksi saamelaiset käyttävät häissään omien alueidensa pukuja. Jos jompikumpi on suomensukuinen, hän saa avioliiton myötä oikeuden kantaa saamenpukua.

    Kuva


    Bonjour-puku

    • Bonjour-puku on viime vuosina kasvattanut voimakkaasti suosiotaan. Se koetaan juhlavammaksi kuin tumma puku, mutta samalla se on jatkokäytössä huomattavasti monipuolisempi kuin frakki tai saketti. Myöskään etiketti ei sido bonjour-pukua samalla tapaa kuin edellisiä. 
    • Bonjour-puvun takki muistuttaa tumman puvun takkia, joskin on tätä selkeästi pidempi. Tämä luo juhlavamman ja arkipukeutumisesta poikkeavan vaikutelman. 
    • Sekä takin että housujen värin ja kuosin voi sulhanen valita oman tyylinsä ja hääjuhlan luonteen mukaan. Hääpari voikin valita nykyään samansävyisen asun, jossa myös korosteväri ja -kuosi ovat samanlaisia. Tämä luo hääparista kokonaisuutena tyylikkään ja viimeistellyn vaikutelman.
    • Bonjour-puvun kanssa käytetään yleisimmin puku- tai frakkihousua.
    • Bonjour-puvussa, kuten muissakin juhla-asuissa, kauluspaita on puhtaan valkoinen. 
    • Sen sijaan muiden asusteiden valinta, väritys ja kuosi voidaan valita oman mieltymyksen mukaan, kuitenkin niin että taskuliina ja sen seuraksi valittu plastron, ”norsusolmio” tai solmio sointuvat väriltään ja kuosiltaan yhteen. 
    • Taskuliina jätetään pois, jos sulhanen käyttää rinnassaan kukkakoristetta. 
    • Liivi voi mukailla joko takin tai asusteiden tyyliä. Jos puvun takki ja housut ovat eriväriset, on liivi useimmiten yhdenmukainen takin värityksen kanssa, jotta huoliteltu ja juhlava kokonaisvaikutelma säilyy. 
    • Bonjour-puvun kanssa voi vapaasti käyttää joko mattapintaisia tai kiiltonahkaisia juhlakenkiä.

    Kuva



    Puuh. Tämä juttu on leikelty ja liimailtu seuraavilta sivuilta: seremonia.fi, morsiuspari.fi, finatex.fi, naimakaupat.com.

    Joku näistä siis pitäisi ukon valita. Onneksemme nykyään etikettisäännöt joustavat tilanteen ja jopa häissä hääaparikin mukaan, eli ei vaikkapa noi kellonajat nyt ainakaan ole niin justiinsa. Mutta jos ne räikeimmät etikettimokat pystyisi välttämään niin olisi sekin jo jotain. Siis rannekello frakin kanssa, moukkamaista!

    Niin ja tokihan se mieltä lämmittää, jos joku tämän postauksen hyödylliseksi kokee.

    Hyvä päivä vol. 2

    0
    0
    Vihertykää kateudesta, me lähdetään Nizzaan! Tänään! 4,5 tunnin päästä! Onneksemme tätini asustaa siellä perheineen, joten majoitus on sangen edullinen. Ja kiitos tulevan appiukkoni, myös lennoista saatiin ihan kiva diili (lentopisteillä mennään), kiitos siitä siis sinulle herra H.H. Kertakaikkisen ihanaa lähteä, viimeksi ollaan oltu oikeesti ulkomailla Lontoossa 2008. Tallinnan ja Ruotsin risteilyjä ei nyt lasketa tähän. Takaisin tullaan perjantaina klo 00.50.

    Ainoa, mikä mua nyt pikkasen jänskättää on pojan suhtautuminen lentoihin (mitä ne kestää, joku 3h?). Se on jo tosin ollut puolivuotiaana koneessa kun kipastiin Ruotsiin serkun lakkiaisiin, se meni tosi hyvin silloin. Mutta Ruotsin lento on lyhyt. Eikä toi ollut ihan niin liikkuvaa sorttia silloin. Nykyään sillä on kaksi moodia: off - silloin nukutaan, ja on - keep on moving. Ja tietysti toi himpun verran myöhäinen paluuaika pikkuisen näkökulmasta mietityttää myös.

    Mutta ei anneta sen sumentaa matkatäpinöitä, c'est la vie! Ei muuta kuin bon voyage meille!

    Olen tässä viime viikkojen aikana yrittänyt kaivella muistin sopukoista ranskan perusteita. Toistaiseksi aika hataralla pohjalla mennään: ecoute s'il vous plait, répétez après moi, ou est mon portefeuille, merci, merde, bonjour, il est quelle heure, je m'appelle Satu, qu'est-ce que c'est. Siinäpä ne päällimmäiset, excuse moit kirjoitusvirheistä.

    Korkoa korolle

    0
    0
    En käytä korkkareita. Tyyliin ikinä, nykyään siis. Viimeksi mulla oli korot muistaakseni syyskuun puolessa välissä kun kävin yhden keikan kattomassa. Ja tsiisus sentään kun oli jalat kipeenä sen jälkeen! Ja meillä oli hei istumapaikat (okei, kävelin pari kilsaa pysäkiltä himaan, me kun asutaan niin skutsissa = Espoossa, ettei meille tule sunnuntai-iltana siihen aikaan enää busseja). Mä oon tennari-ihmisiä tätä nykyä. Ennen muinoin käytin sentään saappaita ja jopa noin viiden sentin korkoja, jos en nyt päivittäin niin useamman kerran viikossa. Muutenkin huomaan tyylillisesti jotenkin taantuneeni, kuljen college-housuissa ja -huppareissa ja viimeksi kun ostin takin - yli vuosi sitten muuten - mietin sen veden- ja tuulenpitävyyttä sekä pesuohjetta ulkonäön sijaan (ja sitä mahtuuko mun vauvapötsi siihen sitten kun olen viimeisilläni). Ja se on muuten aika hirvee. Joku vois sanoa että en mä mitään taantunut ole, vaan vam- eiku mammautunut.

    Eli jalat on hyvinkin tottumattomat korkokenkiin tällä hetkellä. Näinpä siis havahduin tässä siihen, että mun pitää hommata ne mun juhlakengät sitten hyvissä ajoin ja varmaan saunoakin ne jalassa että pärjään niiden kanssa edes hääpäivän puoleen väliin. Koska kyllä mä nyt omiin häihin haluan sievät pikkukorot.

    Vielä en uskalla niitä kuitenkaan hankkia, oon sellainen tuuliviiri että mieli ehtii muuttua moneen kertaan ennen hääpäivää. Mutta olis kiva, jos löytyis jotkut lilat. Nyt pikaisen kuvagooglailun tulos näyttäisi olevan 90-prosenttisesti niitä paksupohjaisia ah niin trendikkäitä malleja. Koska olen tällainen perässähiihtäjä, en oikein ole lämmennyt niille vielä (katotaan sitten ensi syksynä, ehkä ne silloin on jo must munkin mielestä). Sellaisia en siis ainakaan tällä hetkellä halua. Loput 10 prossaa on muuten vaan, no, rumia. Näin karkeesti jaoteltuna. Tahtoo siis sanoa että ihan nättejähän noi on kaikki, ei vaan yhtään sellaisia mitä mulla oli mielessä.

    Nätti väri, good. Paksu pohja, bad.
    Kuva: projectwedding.com.

    Väri liian punainen. Nätti malli. Korko huikea.
    Kuva: womanandhome.com.

    Väri just eikä melkein. Nahkaisuudesta plussaa. Kärki mun
    makuun ehkä liian pyöristetty, mutta toiminnee sekin.
    Kuva: heels.com.

    Siis tokihan ne kengät voi olla myös vaikka valkoiset, katsotaan tosiaan sitten ensi kesänä/alkusyksystä/päivä ennen häitä että millä mielellä sitä ollaan.



    Päivän Baby-update

    0
    0
    Ja pikaiset vauvakuulumiset tähän väliin. Hän kävelee, halleluja! Seisoskelua ja minimaalisia sivuaskelia, jotka on varmaan otettu ennemminkin tasapainon ylläpitämiseksi eikä liikkuakseen, on harrastettu jo pidemmän aikaa. Mutta siellä Nizzassa jätkä ihan oikeesti lähti eteenpäin, määrätietoisesti. Alkuun tietysti vain pari askelta, jonka jälkeen muksahdettiin pyllylleen, mutta seuraavana päivänä jo useita askelia. Ja voi sitä voiton riemua ja tyytyväisyyttä mikä sen kasvoilta paistaa vieläkin kun se mennä tepsuttaa ympäriinsä. Love it.

    Se on jännä miten toi kävelemään lähteminen on niin hieno juttu verrattuna vaikka konttaamiseen. Tai kyllähän sitä äiti tietysti ylpeänä raportoi myös ne aiemmat kehityksen etapit, mutta on tossa kävelyssä vaan jotain. Kai se on sitten jotenkin konkreettisempi todiste siitä ihan pystyihminen tästäkin on tulossa. Ja näin ollen onkin jo vähän hassua puhua enää vauvasta, sehän on jo iso poika. Ja samantien totean, että voisit myös alkaa nukkumaan yösi kuten isot pojat tekee. Ja mites toi vaippabisnes? Syöminen? Puhuminen? Pukeminen? Joo, eiköhän se vielä kuitenkin ihan äidin-oma-pikku-vauva-murunen nyt kuitenkin ole.



    Pari ajatusta polttareista

    0
    0
    Polttariaihe nousi jälleen ajatuksiin kun kaaso kävi kylässä ja hieman vihjaisi että lista toivomistani osallistujista voisi olla kiva. Joo tiedetään, että aikaa on häihin ja näin ollen myös polttareihin ihan reilusti vielä. Vaikka en niitä ihan peräkkäisinä päivinä toivokaan viettäväni. Mutta kai siitä listasta saa jotain osviittaa porukan koosta ja voi alustavasi alkaa miettimään ohjelmaa ja sumplimaan päivämäärien kanssa.

    Mä olen sikäli helppo miellytettävä, että sen kummempaa spektaakkelia en polttareistani toivo. Nolausjutut on ihan ehdottamasti nou nou, samoin kaikki benjihyppy-tyyppiset extremet. Rakkaat ystävät, hyvä ruoka ja juoma sekä ehkä vielä hieman saunomista, siinä se. Joku hieronta tai kasvohoito ois ihan luksusta. Ainiin, olis kanssa ihan kiva, että lapselle olisi joku miettinyt hoitopaikan, sekä polttaripäivälle että seuraavalle. Lapsesta huolehtiminen krapulassa on nimittäin sa-noin-ku-kaa-mat-to-man hir-vee-tä.

    Nyt kun tälle "unelmien polttarit"- linjalle lähdettiin, niin joku muuttumisleikki olisi tosi kiva. Eli siis ihan stylisti, pukeutumiseneuvoja tai vastaava vääntäisi mulle rautalangasta että mitä kannattaa laittaa päälle, levittää naamalle ja tukka kammata. Mä olen niin tyylisokea nimittäin mitä omaan habitukseen tulee. Tai kaavoihini kangistunut pikemminikin. Jos vaate, kampaus, meikki, tukan väri, rillit, laukku, kengät, mikävaan poikkeaa tästä mikä mulla aina on meneillään niin se ei vaan mun mielestä näytä hyvältä. Ja tiedän kyllä, ihan vaan siksi etten ole tottunut toisenlaiseen tyyliin. Oh, kuinka siistiä olisi että ammattilainen tulisi ja sanoisi että tällai kun pukeudut niin näytät helvetin hyvältä. Mutta täähän olis tietysti muille tylsää, joten voidaan unohtaa se. Niin kai se loppuviimeksi menee, että muut vie ja morsian vikisee.

    Vinkkivinkki vaan silmänisku.

    Mites teidän hääjärjestelyt edistyy?

    0
    0
    Joo kiitos kysymästä ihan kivasti. Kirkon ja juhlapaikan kohdilla on raksit ja nyt odotellaan, että joku laadukas catering-firma soittaisi ovikelloa ja ilmoittautuisi hoitamaan meidän tarjoilut erityisruokavalioineen, kaupan päälle valokuvaaja hääpäivälle kiitos. Ja ois kauheen kiva jos puku kenkineen, laukkuineen päivineen liihottaisi ovesta sisään. Oikeassa koossa kiitos. Ja the one ring  voisi myös löytää mut.

    Hääkimpun ja muiden kukkaisjuttujen (päävärit huomoituna) odotan ilmestyvän hääpäivän aamuna myöhemmin sovittavaan paikkaan. Pappia ei vielä ole, mutta muistaakseni ihan oikeesti meille valikoituva ottaa meihin yhteyttä (meillä kun ei erityistoiveita henkilön suhteen ollut), amazing! Kutsut voisi kirjoittaa itse itsensä ja pyrähtää postilaatikkoon etiketin mukaisessa aikataulussa, postimies-Paten iloksi oikeilla osoitteilla sekä merkeillä varustettuina.

    Sitten vois hääpäivän aamuna tulla sellaisia pikkulintuja liihottamaan ja oravia pörräämään ja a) laittamaan mun tukan, b) meikkaamaan mut c) tekemään koristeet, näpertämään hääkarkit ja paikkakortit, muun muassa d) koristelemaan juhlatilan (laittaisin tähän myös pukemaan mut, mutta eikös se ole kaason hommia). Sillai Lumikki-fiiliksillä:



    Että saiskos parit metsän eläimet tänne kiitos tekemään jotain, koska me ei näköjään saada aikaiseksi mitään.

    Pitopalvelun pieni yllätys

    0
    0
    Olemmepa hyvinkin lähetelleet tarjouspyyntöjä lähialueemme pitopalveluihin, ja joistain on jopa tullut vastauksia. Mitään päätöksiä suuntaan tai toiseen emme vielä ole tehneet, ei nyt sentään. Ihan alkuvaiheessa tässä mennään.

    Yksi alan yritys kuitenkin onnistui yllättämään. Ei välttämättä positiivisesti, mutta sitäkin täydellisemmin. Ilmoittivat sieltä nimittäin etteivät he EVIRA*:n sääntöjen mukaan saa antaa tilaukseen tehtyjä ruokia pois vietäväksi. Ei sillä, että olisin asiaa aikaisemmin kummemin pohtinut, mutta kyllä varmana vien ylijääneet ruuat himaan sieltä. Minähän niistä olen siinä vaiheessa maksanutkin. Roskiinko mä sen syömäkelpoisen ruuan annan laittaa? En helvetissä. En tiedä onko teistä lukijoista kukaan törmännyt vastaavaan, mutta pikaisen tsekkauksen perusteella keskustelupalstoilla (silmäilin hei jopa kahta topicia) on puitu asiaa. Osa miettii kehtaako ylijääneitä ruokia pyytää mukaansa, osa ei missään nimessä kehtaa, osa kehtaa ilman muuta, jotkut ovat jopa saaneet ruokia mukaansa ja jotkut kertovat juurikin tätä EVIRA-legendaa.

    Piti sitten laittaa ihan ko. viranomaiselle kysymystä, että saapahan mustaa valkoisella asiasta. Ja voi sitten näyttää sille pitopalveluyrityksellekin että mistä se kana pissii. Nimittäin ihan huuhaatahan tämä on, laki tai valvontaviranomainen ei ole kiinnostunut siitä, mitä yksityinen kansalainen ostamallaan ruualla tekee. Että tiedoksi vaan.

    Vai haluaako pitopalvelu viedä ne itse mukanaan pois siksi että käyttäisi niitä itse myöhemmin? Se nimittäin on niin sanotusti laitonta. Vai söisikö ne itse ne jämät? Ehei, jos joku mun maksamat kalliit catering-hävikit mutustaa niin se olen kyllä mie itte.

    No jaa,  ehkä mä vielä tarkennan sieltä pitopalvelusta tota kommenttia ennen kuin kerään enempää kierroksia. Ainahan on mahdollista - jopa todennäköistä - että olen ymmärtänyt väärin ja he tarkoittivat jotain ihan muuta. Ihan mukiinmenevältä se nimittäin noin muuten vaikutti. Mutta tällaista jännää tapahtumaa tällä viikolla, ihme juttuja sitä tuleekin esiin kun häitä järkkää.

    Hyvää viikonloppua ja muistakaahan isiänne sunnuntaina!



    *Elintarviketurvallisuusvirasto, ks. evira.fi

    Elonmerkki

    0
    0
    Hyvää päivää kaikille. Mua ei ole kuopattu, kuten ei ole meidän hääsuunnitelmiakaan. In case you were wondering. Jotenkin on kuukausi hurahanut vallan nopeasti, vaikka mitään kiireitä tässä ei todellakaan ole ollut. Mutta on mulla ihan hyvä syy blogihiljaisuuteen, nimittäin saamattomuus. Ei vaan ole kertakaikkiaan saanut aikaiseksi avata tietokonetta. Sain synttärilahjaksi älyluurin ja olen surffanut fb:t ja hesarit tätä nykyä sillä. Harmi vaan että pidempien tekstien kirjottaminen on sillä älyhidasta, joten en ole edes viitsinyt yrittää. Saamattomuus.

    Meinasin nyt kuitenkin yrittää ryhdistäytyä ja oksentaa kuukauden kuulumiset tän saman otsikon alle. Ja hei, parin rivin jälkeen muitankin taas että kirjoittaminenhan on kivaa. Katsotaan nyt, josko päivitystahti tästä hieman parantuisi. Paree siis toivoa että mulla on jotain sanottavaa edes jostakin, olen nimittäin vähän sitä tyyppiä että jos asiaa ei ole niin mitä sitä turhaan päätään aukomaan. (Uran politiikassa voi siis unohtaa, hihi. Ei sillä, että olisin sellaista harkinnutkaan.)

    Joo mutta meillä on nyt sitten pitopalvelu. Yhtään ei ko firmasta tiedetty entuudestaan, eikä kyllä pahemmin selviteltykään ennen päätöksen tekoa. Ihan fiksua mennä mututuntumalla. Mutta ne vastasivat sieltä hei puhelimitse meidän tarjouspyyntöön, plussat siitä. Ja firma tuntui suunnilleen ainoana olevan kartalla mitä tarkoittaa kasvisruokavaihtoehto. Muut kuittasivat tämän pyyntömme ilmeisesti lisukkeilla, sillä vege-optiota ei erikseen ollut juuri kellään. Mun mielestä ihan käsittämätöntä ravitsemisalan ammattilaisilta. Että jos tätä alan tyypit lukee niin terveisiä vaan(voihan toki olla että ei vaan taas osattu ilmaista tarpeitamme riittävän selvästi).Meistä toinen on siis lakto-ovo-vege, joten haluamme että tämä "suuntautuminen" näkyy menussa. Näin.

    Keskiviikkona olisi tarkoitus mennä sovittelmaan häämekkoja. Ideana on vähän fiilistellä eri materiaaleja, tyylejä ja malleja, jotta on sitten jotain speksejä antaa tekijälle. Mikäli siis suunnitelmamme pitää, on tulevan mieheni sisko lupautunut tekemään pukuni. Hän vallan taitava käsistään on.

    Poikani on tässä välissä täyttänyt vuoden. Ja minä vuosia. Mä en kertakaikkiaan ymmärrä, miten voi laps kasvaa 365 päivän aikana noin käsittämättömästi. Sekä fyysisesti (paino melkein 3-kertaistunut, pituutta noin 25 senttiä lisää) että henkisesti (ymmärtää, leikkii, hassuttelee, haluaa). Mun vauva, niisk. Sen kunniaksi haluankin jakaa kanssanne pari kuvaa:

    Rääpäle 4 päivän ikäisenä.





    Viittävaille taapero 10-kuisena.

    Noi kuvathan ei yllättäen jälleenkään ole parhaasta päästä (aika derp toi pipokin alemmassa ... :D), mutta huomatkaa sama istuin. Pahoittelen että laitoin tätä vauva-asiaa nyt baby-updaten ulkopuolelle, mutta niinhän mä uhkasin laittaa kaikki jutut tähän samaan. Näihin tunnelmiin siis, palaillaan taas toivottavsti pikaisesti vaikka pukufiiliksien puitteissa. Mukavaa viikkoa kaikille, pus!

    Puvustusta

    0
    0
    Ihan nopea päivitys mekkoasiaan. Kuten jo jokin aika sitten tosiaan mainitsin, kävin sovittelemassa ihan vaan paria(kymmentä) hääpukua. Ja sain muuten kuulla elämäni ekaa kertaa olevani rintava. Hih. Tosin se asia kyllä korjaantuu, mikäli siis saan sen mun laihdutusuhkauksen toteutettua. Tässä joulutorttua mussuttaessa onkin muuten ihan hyvä palautella mieleen noita toiveikkaita tavoitteita.

    Kokeilumielessä testasin myös sellaisia A- ja merenneitomallisia, vaikka ne ei mulla päällimmäisenä toivelistalla olleetkaan. Ihan nättejähän nekin oli, mutta kyllä se tuli nyt varmistettua, että pakollisen pukupostauksen malliset mekot miellytti eniten silmää myös meikäläisen päällä. Hirveen vähän löytyi muuten tollaisia v-kaulus-/pitsihihasifonkiliehuja. Näin. Visio, check. Enää vaan kankaat ja surrur (jep, just näin helppoa se varmana on).

    Toikos pukki muuten paljon lahjoja? Meillä ainakin ollaan lahjaröykkiön koosta päätellen oltu megasuperhyperkilttejä, kiitos pukki oot huippu! Ja jos en eksy tänne ennen ensi maanantaita niin hyvää uutta vuotta arvoisa lukijakunta, suokoon 2013 teille parastaan ja muistakaa suojalasit!
    Viewing all 46 articles
    Browse latest View live